Nadja

Nadja, heinäkuu 2014

Nadja saapui elämääni Viipurin koirat ry:n kautta tammikuussa 2007.

Koiran hankkimista en kovi pitkään miettinyt, vaan koirakuume iski ystäväni pennun myötä " no miksen minäkin sitten?". Saksanpaimenkoiraa harkitsin, vaan rotu tuntui kovin sairaalta enkä koiralta mitään erityisominaisuuksia kaivannut enkä siten juuri tietyn rotuista tarvinnut- sellainen keskikokoinen peruskoira, mikä olisi jonkinlaisella maalaisjärjellä koulutettavissa.
Silloisen työnantajani takia päädyin selailemaan rescueyhdistyksien sivuja, ihan vaan vähän katselin...
No joo.
Olisin halunnut mustan,lyhytturkkisen aikuisen nartun, yhdistyksen edustaja ehdotti ensimmäiseksi koiraksi paremmin sopivaa viiden kuukauden ikäistä epämääräisen vaalean väristä Nania. Se oli siinä sitten, Nanista tuli Nadja. Jotkut kauhistelivat rescukoiran hankintaa, mutta vuosien myötä Nadja on osoittautunut parhaaksi mahdolliseksi ensimmäiseksi koiraksi.
Enpä tiedä, olisin o ikinä kiinnostunut koirien käyttäytymisestä, koulutustyyleistä, ruokinnasta tai sairauksista samalla tapaa, jos olisin kotimaisen sekarotuisen hankkinut?

Ei ole tietoa Nadjan pentuajasta tai siitäkään, miten viipurilaiselle tarhalle päätyi. Ensimmäisen yönsä luonani se nukkui tyytyväisenä sohvalla, joten ehkäpä ollut jonkun koira ja pentupallerosta nuoreksi riiviöksi kasvettuaan heitetty kodista pihalle? Tai sitten hyljätty roskikseen, kaduille kulkemaan ja joku ystävällinen poiminut mukaansa ja vienyt tarhalle.Usealla venäläisellä koiralla on synkkä historia takanaan, monesta on löytynyt hauleja ja ihmisen aiheuttamia vammoja. Kaikki arvet eivät päällepäin näy. Arvostan rescue
 - ja muiden löytöeläin)porukoiden työtä, vaikka ajattelenkin hieman toisin nykyään..Kaikkia ei voi pelastaa eikä ehkä ole tarkoituskaan. Hienoa, jos haluaa auttaa kodintonta eläintä, mutta turha tuomita sellaista, joka tietää haluavansa muuta kuin sian säkissä. Pentutehtailua on myös syytä pohtia välillä rescuetapauksissa.
En sitä sano,etteikö vielä joskus toinenkin rescuekoira tulisi jos sopiva tapaus tulee kohdalle. Olen toiminut kotihoitajana Viipurin Koirien ja Rekku Rescuen kotihoitajana eli ns. sijaiskotina, kunnes kotia etsivä on oman hyvän paikkansa löytänyt. Todella opettavaa ja vaativaakin työtä, Nadjasta oli suuri apu nuorten ja pentujen kasvatuksessa.

Helmikuu 2014

Nadjan rotuyhdistelmä ei ole kenekään tiedossa. Arvailen belgianpaimenkoiraa (tai spk) yhdistettynä itäsiperian- tai muuhun laikaan ja lisätty vaikkapa hirvikoiraa ja/tai huskya. Kooltaan hyvinkin keskikokoinen, noin 55cm korkea ja n. 27kg painoinen..Lihoo ruuan näkemisestäkin, joten tavallaan ikuisella dietillä,painoa pahimmillaan ollut yli 30kg..
Nadja on siis puoliksi paimen ja puoliksi metsästäjä ;) Riistavietti kohtuullinen, kaikki hiirestä hirveen kiinnostaa, ykkösenä puput ja ketut. Jonkinlainen paimennusinto shetlanninponeja kohtaan, isommat saavat olla rauhassa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Paimenperimästä johtuu perinnöllinen krooninen pinnallinen sarveiskalvon tulehdus eli pannus. Käytännössä pari vuotiaana Nadjan silmät näyttivät tulehtuneilta,punasilta, mutta eivät vuotaneet tai tuntuneet koiraa haittaavan. Hoitamattomana sokeuttaa, hoidolla näkö säilyy toivottavasti. Syksyllä Apexin Sari Jalomäki ennusti Nadjan näkökyvyn pysyvän loppuun asti, ei merkkejä sokeutumisesta.

Isommilta operaatiolta Nadja on välttynyt, tosin joskus tuntui kokoajan olevan jotakin pientä ja ärsyttävää tassuhaavaa (antura halki, patin leikkaushaavan tikit petti jne.) tai steriloinnin yhteydessä kaikkea mahdollista muuta mukavaa.
Joulukuussa 2013 iski haimatulehdus,syksyllä selkä kuvattiin ja lievää spondyloosia - muutaman nikaman väliin muodostumassa luupiikki. Spondyloosi pysyy oireettomana nivelravinteilla + öljyillä sekä kipulääkkeellä tarvittaessa. Säännöllinen liikkuminen Nadjan omaa tahtia on parasta hoitoa. Haimatulehdus huomioidaan kevyessä ruuassa,kaikki mahdollisimman vähärasvaista.

Tammikuu 2007

Nadja 7v, elokuu 2013

Maaliskuu 2013

http://www.viipurinkoirat.fi/
http://www.rekkurescue.com/