keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Se laihtuu sittenkin!

Nappasin Nadjan mukaan kun Univetista hain varmaan viimeisen pussi nappuloita ja pari purkkiruokaakin..Olisikohan Nadja edes hiukan laihtunut? No olihan se,vaaka näytti jotakin 28kg alkavaa eli n.1,5kg puolessatoista-2 kuukaudessa lähtenyt. Hyvä hyvä! Vielä olisi ainakin 2kg ylimääräistä,voi olla työn ja tuskan takana. Eilen ja tänää Nadja sai pakasteseitiä,rasvaa taisi olla 0,3% joten sitä kelpaa syödä jatkossakin. Olisi hyvä löytää joku sopiva mahantäyte Nadjalle,koska ulkona se tappaa hiiriä ja syö ties mitä pskaa...huoh.
Liikuntaa koirat saavat nyt enemmän,sen aikaa kun työtön olen; tänäänkin tallin pihassa pyörivät viitisen tuntia,sitä ennen puolen tunnin aamulenkki. Huomenna samaa rataa,aamusta maalle ja illaksi tallille. Jos vaan olisi kunnolla lunta eikä loskaa niin kokeilisin hiihtoa.

Boriksen kanssa olisi syytä aloittaa tottelevaisuustreenit,olisi pari kirjaakin ( Salme Mujunen: Tie tottelevaisuusvalioksi ja Saalisvietti koiraharrastuksessa) lainassa. Tänään se kokeili ensimmäistä kertaa,täytyykö luoksetulokäskyä totella todellakin...No kyllä täytyy. Mutta luulen,että kunhan kakaran kanssa enemmän puuhaa,niin sujuu taas hienosti. Nadja ja Boris ovat tässäkin suhteen niin erilaisia - Nadjalle riittää tuollainen pihalla hengailu tai hevosten mukana lenkillä kulkeminen,Nadja rakastaa vahtia pihaa ja touhuta omiaan. Boris taas,vapaana täysiä juoksemisen lisäksi,kaipaa työtä ihmisen kanssa. Siksi halusinkin palveluskoiran ;)

Eilisestä viisastuneena tilasin koirille nimi-numerolaatat - jos karkaavat tms.jotakin sattuu,niin on puhelinnumero heti pannassa nähtävillä. Boriksellahan on siru kuitenkin,mutta Nadjan tatuoinnista ei ole mitään hyötyä.
Eilen siis Helsinki-Kouvola välillä,Liljendalin kohdalla juoksi keskellä tietä koira,oli tulossa suoraan automme alle. En olisi sitä ajoissa huomannut,ellei vastaantullut rekkakuski olisi väläytellyt valoja ja hidastanut. Oli pakko pysähtyä,siellä koira-raasu jatkoi juoksua tiellä,missä 80km/h. Se onneksi kipitti Shellin pihaan,josta sain sen kiinni kun joillekin miehille vain haukkui. Tyytyväisellä ja kunnossa olevalla koiralla oli pannassaan numero,omistaja tosin oli ulkomailla ja hoitajiltaan siis oli päässyt karkuun. He tulivat noutamaan karkulaisen talteen. Olisi voinut huonomminkin käydä,jos koira olisi vaan kirmaillut tiellä tai ei olisi antanut kiinni.

Aina on hyvä olla lihapullia tai muuta taskussa ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti